Annemari Hietanen (1973-2010) oli lahtelainen kuvataiteilija (Turun Piirustuskoulu), taiteen perusopettaja (Lahden Muotoiluinstituutti) sekä graafinen suunnittelija (Lahden Muotoiluinstituutti), rakas lapsi, sisko, hyvä ystävä ja puoliso. Työelämään sopeutuminen ei sujunut koko ikänsä opiskelleelta Annemarilta ongelmitta mutta hän ehti kuitenkin työskennellä tai tehdä hanttihommia mm. Helsingin Sanomille, Etelä-Suomen Sanomille, Image-kustannukselle, Teokselle, Daadalle, Otavalle, Harjulan opistolle plus joillekin mainostoimistoille.

Annemari oli äärettömän positiivinen, iloinen, kaunis, sosiaalinen ja kova puhumaan. Annemari saattoi epäsuomalaiseen tapaan käydä juttelemaan kadulla ventovieraille ihmisille. Taloyhtiön mummotkin jäivät kaipaamaan suuresti keskustelukumppania ja “kahvi”seuraa. Annemari jaksoi säilyttää positiivisen ja iloisen elämänasenteensa vaikeinakin hetkinä. Annemari oli elämässä rohkea (ainakin allekirjoittaneeseen verrattaessa). Kerrankin kun vilkkaassa risteyksessä sattui kolari, Annemari juoksi paikalle ja katsoi että osapuolet olivat kunnossa ja sen jälkeen ryhtyi ohjaamaan liikennettä liikennepoliisin tapaan virkavallan paikalle tuloon asti.

Annemari oli eittämättä myöskin lahjakas mutta ei juuri ollenkaan kunnianhimoinen eikä tuhrannut liikaa aikaa työntekoon (työntekijänä oli kyllä tunnollinen ja äärimmäisen tarkka ja siten hidas). Ystävät ja elämä itsessään olivat tärkeämpiä. Annemari oli myös fiksu. Sitä ei aina tajunnut koska Annemari ei tuonut älykkyyttään esille. Mensan esitestistä tuli kuitenkin tulokseksi yli 140 älykkyysosamäärä. Annemari teki testin kun epäili että hänellä oli aivoissa jotain vikaa. Lääkäri oli määrännyt aivokasvain epäilyihin kalanmaksaöljyä. Varsinaiseen testiin missä olisi saatu tarkka luku, Annemari ei koskaan mennyt. Ilmeisesti hänelle riitti tieto että oli älykkäämpi kuin 98% maapallon väestöstä. Vaikka päässä olisikin ollut vikaa.

Vikaa päässä olikin sillä aivoista löytyi myöhemmin kasvain. Aiemmin Annemari oli sairastanut imusolmukesyövän ja parantunut siitä. Vielä vuosi sitten aivokasvaimenkin kanssa tilanne näytti siten kohtuulliselta että elinaikaa olisi ollut vuosia jäljellä mutta sitten kasvain uusi gradus nelosena eli pahimpana mahdollisena vaihtoehtona. Annemarin viimeiset kaksi kuukautta olivat vaikeita mutta onneksi hän sai kohdata lopun rauhallisesti rakkaiden läsnäollessa.

Kuulostaa kliseeltä mutta minulla oli etuoikeus, kunnia ja valtava ilo tuntea Annemari ja elää 18 vuotta hänen rinnallaan. Vaikka tunnen pohjatonta surua ja epätoivoa Annemarin nyt ollessa poissa, tunnen myös äärimmäistä kiitollisuutta jokaisesta yhteisestä hetkestä. Annemari toi suunnattomasti iloa elämääni ja teki elämästäni rikkaan. Sain kokea Annemarin kanssa jotain sellaista mitä useimmat ihmiset eivät koe koskaan elämänsä aikana. Voi sanoa että Annemari oli minun koko elämä.

Nuorempana kuvittelin että minun elämän tarkoitus oli tulla suureksi taiteilijaksi ja tehdä hienoja juttuja. Moneen vuoteen ei taiteen tekeminen tai matkustaminen avaruuteen tai mikään muukaan ole kuitenkaan tuntunut kovinkaan merkitykselliseltä. Ainoa millä on ollut merkitystä on ollut se että olen saanut olla Annemarin kanssa ja ottaa vastaan pyyteetöntä rakkautta (rakkautta Annemari osasi antaa) ja saanut sitä myöskin itse antaa (Tai opetella antamaan. En ole siinä kovin hyvä.).

Annemari lanseerasi elämänsä aikana muutaman tunnuslauseen jotka ovat jääneet elämään ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Pienenä tyttönä Annemari kertoi että pusut ei lopu (blogin nimi) ja vanhempana Annemari keksi “pitäkää hauskaa”. Aina erotessa Annemari muisti kehoittaa pitämään hauskaa. Tällä hetkellä hauskan pito tuntuu äärimmäisen raskaalta mutta on se silti käypä elämänohje.

Ystävä laittoi suru-uutisen kuultuaan viestin mihin kiteytyy kaikki oleellinen Annemarista: Annemari oli positiivinen voima meidän kaikkien elämässä.

Särkynein sydämin,

Marko Turunen (sivuston ylläpitäjä )

PS. Jos sinulla on hyviä kuvia Annemarista niin niitä otetaan ilolla vastaan. Kuvia voi lähettää osoitteeseen markot (@) phnet.fi. Myös hyvät tarinat tai muistelut liittyen Annemariin ovat tervetulleita. Niitä voi laittaa tuonne postauksien alta löytyviin kommenttiosiohin. Tämän kirjoituksen alle voi myöskin jättää kommentin jos haluaa täydentää minun kirjoittamaa tekstiä tai jotain.

Mainokset

51 Responses to “Tietoja”

  1. päivi Says:

    KIITOS Marko, sanaton on suru. Päivi

  2. Vesa Kataisto Says:

    Viimeisen kerran näin Annemarin silloin Pitkämiehessä ”Ufoja Lahdessa” -julkaisutilaisuudessa (jonka osanottajat olivat minä ja Römpötti). Annemari oli väsynyt mutta silti niin iloinen, säteilevä. Itsekin vastaavanlaista kokeneena olen edelleen ihmeissäni kuinka niin raskasta sairautta kantava ihminen jaksoi olla tavattoman onnellisen oloinen. Vaikka en tavannut häntä kovinkaan monta kertaa – ja alussa sekoitin hänet toiseen ihmiseen :), minulle jäi kaunis muisto hyvästä ihmisestä. Sitä en unohda niin kauan kuin elää saan enkä senkään jälkeen.

  3. Jii Says:

    Olen tosi pahoillani ja surullinen tästä minulle täytenä järkyttävänä yllätyksenä tulleesta uutisesta.

    Ne harvat kerrat kun tavattiin ovat aina säilyneet mielessä hauskoina hetkinä, kuten se kun viimeksi nähtiin käydessänne Oulun visiitillä meitä moikkaamassa. Silloinkin Annemari oli juuri tuollainen oma itsensä jollaisena Marko hänet kuvailit, säteilevän iloinen ja hyväntuulisuutta välittömyydellään ympärilleen levittävä, ja lähdettyänne jatkamaan matkaanne tuntui loppupäivä jotenkin valoisammalta.

    Otamme osaa suruunne.

    Jii & Uu

  4. Petteri Says:

    Vittu, Marko. Itkettää. Osanottomme. P&M

  5. Antti T Says:

    Suurin mahdollinen osanotto suruun.
    Muutama sana Annemarista: Runsashymyinen, ystävällinen ja aina niin energisen positiivinen ihminen. Oli ilo tuntea hänet edes pienen hetken.

    -Antti

  6. Mattih Says:

    Otamme osaa suruunne.
    Kiitos kauniista kirjoituksesta.
    Jäämme kaipaamaan ❤
    Matti & Katja

  7. VilleP Says:

    Otamme osaa.
    Pintapuolinenkin tutustuminen Annemariin riitti siihen, että ymmärsi hänen olevan poikkeuksellisen positiivinen hahmo. Muista, Marko, että niin olet sinäkin. Muuten ei näin kosmisen epäreilusta tarinasta saisi kirjoitettua noin kaunista ja jopa meille ulkopuolisille lohdullista kirjoitusta.
    Voimia,
    Ville ja Noora

  8. Tommi Says:

    Osanotot täältä ja paljon voimia.

    Tällainen suru pitää jakaa. Kiitos siis blogista ja kuvista. Annemari toi mukanaan aina hyvän tuulen ja se on hyvä muisto ihmisestä.

    Tommi & Tiina

  9. daada Says:

    Kiitos kaikille viesteistä itseni ja Annemarin läheisten puolesta. Kommentit lohduttavat ja auttavat eteenpäin (varmasti enemmän kuin kirjoittajat osaavat arvatakaan). Tiedämme ettei Annemari voinut mitenkään jäädä ja olimme valmistautuneet tulevaan mutta menetys iski silti pahasti vyön alle. Niin suuri osa elämää otettiin pois. Vaikea sanoa enempää. Kiitos.

    • Aija Kylliö Says:

      Kaunis muistokirjoitus Annemarista. Oli ilo saada tutustua niin elämänmyönteiseen ja positiiviseen tyttöön. Monet kyyneleet ovat vierineet muistellessa teitä kyläilemässä Annemarin vanhempien luona.

      Paljon Voimia ja Jaksamista sinulle Marko ja Annemarin läheiset!

      Suureen suruun osaanottaen!

      Aija, Jyrki ja Emilia Kylliö

  10. Timo Hietanen Says:

    Välitän entisten naapureidemme ja nykyisten ystäviemme terveiset. Asumme kaikki reilun kilometrin päässä Markon kotoa;

    Hei Timppa, Arja ja lapset!

    Surullisena luimme Timon viestin Annemarin kuolemasta. Otamme osaa suruunne,
    vaikka se tuntuukin niin surkean vähäpätöiseltä tässä tilanteessa. Muuta ei ole.
    Kävimme tutustumassa myös viittaamaasi blogiin ja sieltähän Annemari tulvahti
    hymyilemään tähänkin hetkeen! Omat muistoni Annemarista (ja usein Markosta
    yhdessä) liittyvät Mukkulan maisemiin senkin jälkeen, kun te olitte muuttaneet
    Vanhatieltä. Annemari ei koskaan lakannut tervehtimästä ja muistamasta ja
    innostumasta kohtaamistaan ihmisistä!
    Pyöräillessä ja kävellessä tapasimme milloin missäkin ja tosi usein vaihdoimme
    muutaman sanan. Aina siskosi hymyili ja oli iloinen, se oli hänen
    perusolotilansa. Kohtaamansa ihmiset hän otti vastaan aina suuresti- kaikki
    tapaamiset olivat tärkeitä. Markon kirjoituksen kautta ymmärrän tämän hyvin,
    Annemari eli elämäänsä kohdatakseen ihmisiä ja jakaakseen iloa hymyllään ja
    olemuksellaan kaikille.
    Silloin kun tapasin Annemarin ihan ensimmäisiä kertoja, niin hänen ulkoinen
    kauneutensa oli todella sokeeraavaa. vähitellen siihen tottui, että oikea
    ihminen voi olla niin kaunis!
    Ihanin kohtaaminen meillä oli kauan, vuosia sitten, Vesijärven rannalla
    auringonlaskun aikaan. Annemari oli Markon kanssa ihailemassa samaa auringon
    uppoamista Enonselän taakse kuin minäkin. Oli hienoa saada jakaa se kokemus
    sanoin jonkun kanssa, ja erityisesti Annemarin, joka puki näkemämme sanoiksi
    pulppuavasti.

    Syvä osanottoni.

    Päivi

    Muut perheenjäsenet lähettävät terveisensä ja osanottonsa.

  11. MarkkuK Says:

    Voi murhetta:(

    Osanotto suruun ja voimia läheisen ja rakkaan menettäneille myös minulta.

  12. Riina Says:

    Vaikka en Annamaria enkä sinuakaan, Marko, henkilökohtaisesti niin hyvin ole koskaan tuntenut vaan lähinnä yhteisten ystävien kautta, kyynelehdin tekstiäsi lukiessa. Otan osaa suruusi.

  13. Sari Hkala Says:

    Muistiin jää ainainen hymy ja nauru, ilo. Itku tuli kesken maanantain. Kiroilen.

  14. Antti Hämäläinen Says:

    Osaanottoni Marko.
    Näin Annemaria suunnilleen kerran vuodessa. Aina vastassa oli samat iloiset kasvot ja välitön puhetulva. Kuulumiset vaihtui ikään kuin oltaisi nähty vähintään kerran viikossa.
    Nyt vetää hiljaiseksi, mutta siltikin Annemarin iloiset kasvot pysyy mielessä.

  15. Pia Says:

    Kiitos, että sain tuntea sinut -Annemari. Olit se ihana ja aina aurinkoinen Timon pikkusisko. Sisko yhteisistä juhlista. Monet syntymäpäivät, Vaput ja Uudet Vuodet on yhdessä vietetty. Huumorintajusi oli uskomattoman hersyvä, naurusi valloittava ja elämänasenteesi ainutlaatuinen. Sinulla oli taito elää. Jotenkin palaset loksahtivat paikoilleen, kun luin Markon mainitseman älykkyysosamääräsi. Koskaan et tuonut sitä tai muitakaan saavutuksiasi esille. Olit vain siinä hetkessä läsnä.

    Te kaksi olitte upea pari. Annemari&Marko.

    Keskinäinen kunnioitus. Ja aito rakkaus.

    Kiitos tästä hienosta blogista Marko. Upea työ.

    Voimia teille kaikille jaksaa!
    Pia ja perhe Rosa, Tomas, Sami sekä Papu-hauva

  16. Kari S Says:

    On vaikeaa uskoa, että aina niin myönteinen ja iloinen ihminen on nyt poissa. Hän osasi kyllä aina piristää, kun huomasi että jollakulla ei ollut hyvä päivä.

    Osanottoni suruun.

  17. Ilkka Vekka Says:

    Syvin osanottoni.

  18. Petteri Tikkanen Says:

    ”Taloyhtiön mummotkin jäivät kaipaamaan suuresti keskustelukumppania ja “kahvi”seuraa. ” Nuo taloyhtiön mummot jäivät kaipaamaan taatusti hyväntekijäänsä, mihin liittyen on jäänyt mieliimme mukava muisto. Olimme siellä Lahdessa Markon ja Annemarin luona kesäillan hämärissä ja syöpöttelimme tunnelmallisen grillikatoksen uumenissa pariskunnan värkkäämiä suussa sulavia herkkuja. Samaan aikaan läheiseen kiikkuun kömpi yksi talon mummoista tarkistelemaan, miten hurjaksi ”nuorisojengin” meininki äityy. Annemari empimättä meni tarjoilemaan mummolle salaattia. Epäluuloinen ilme vaihtui pian iloiseksi yllättyneisyydeksi, kun sai moista herkkua maistaa ja juttuhetken niin herttaisen tyttösen kanssa. Siinä esimerkki Annemarin ainutlaatuisesta positiivisesta välittömyydestä, jota mahtuisi tänne maailmaan kyllä enemmänkin.

    Menin viime joulukuun alussa Revon Villen kanssa käymään Lahden sairaalassa ja automatka sinne oli alakuloinen. Huoneeseen astuessa paha mieli kuitenkin kaikkosi. Annemari huonosta fyysisestä kunnostaan huolimatta hymyili niin kuin aina ennenkin. Rupateltiin niitä näitä ja välillä lähinnä katseltiin toisiamme ja hymyiltiin. Annemarin silmät vilkkuivat. Välillä hän ajoi tv:n tieltä kun siellä oli menossa Jacques Tatin elokuva ”Riemuloma Rivieralla”. Yhdessä vaiheessa keskustelimme erään tuoreen suomalaisen sarjakuvakirjan ulkoasusta ja Annemari sanoi hiljaa: ”Paperi.” Yritettiin antaa Annemarille paperinenäliinaa, ei kelvannut. Annettiin piirustuspaperia, ei kelvannut. Annettiin kyseinen kirja ja hän ryhtyi tunnustelemaan sivuja. Paperilaadun tarkisti. Annemari oli taiteilija / graafinen suunnittelija loppuun asti.

    Oltiin lähdössä pois ja Annemari kuiskasi ”Ootte kivoja kavereita.” Itse olit kuitenkin kaikkein kivoin. Lepää rauhassa.

    En ole koskaan Riemulomaa Rivieralla katsonut kokonaan, mutta ehkä nyt olisi aika. Ja kun sitä katson, niin omistan jokaisen naurahduksen sinulle ja siirryn syrjään, jotta näkisit paremmin.

    Markolle voimia ja jaksamista sydämestämme toivoen.

    Petteri, Maaria & Silja

  19. Liia Bennett Says:

    Aina välillä tulee tilanteita jolloin en osaa sanoa oikein mitään järkevää, kuten juuri nyt. En osaa sanoa mitään. Annemarilla ei ollut sitä ongelmaa, hän osasi aina sanoa jotakin, tilanteessa kuin tilanteessa. Onkin jotenkin hämmentävä osa tätä epäreilua tarinaa että sairaus otti asteittain Anskulta pois juuri sen: ensin sanat, sitten äänen, mutta vasta lopuksi kipinän.
    Lepää rauhassa, Annemari.
    Voimia, Marko.

  20. daada Says:

    Olette ihania.Tulee kyynel silmään.

  21. anneli hietanen Says:

    Kiitos kaikille ihanista sanoista. Annemari oli todella aurinkoinen ja iloinen ihminen ja lapsi. Hän ajatteli aina vain enimmäkseen muita ja muisti kaikkien perheenjäsenten nimi ja syntymäpäivätkin. ”Missä mun muruseni on.”

    Suunnattomasti Annemaria kaivaten. Rakkaudella Äiti.

  22. daada Says:

    Mietin itsekin tuota radiossa tiuhaan soinutta Jenni Vartiaisen kappaletta. Ei kai sillä ole väliä kuinka usein sitä soitetaan. Onhan se nätti (ja jotenkin lohduttava) ja jos Annelikin tykkää siitä niin rohkenen linkittää videon tähän.

  23. daada Says:

    Ystävämme Mirja laittoi sähköpostia tästä kappaleesta. Tulee sanoituksesta Annemari mieleen. Yes ja Sweetness.

  24. Sade Says:

    Sade kummityttö 4v. sanoi;ihana Annemari on enkelinä taivaalla. Sade puhuu kauniisti Annemarista ja se on ihanaa kuultavaa…

  25. Reetta L. Says:

    Tämä on kaunis blogi, kiitos siitä. Vaikka vain muutamia kertoja Annemarin ehdin tavata, niin myös minulle jäi mieleen hänestä samat ominaisuudet, jotka kaikki mainitsevat: aito avoimuus ja iloisuus sekä helposti lähestyttävyys.

    Muistan, kun Markon Puupäähattuillallisella Sea Horsessa minuun teki positiivisen vaikutuksen, kun sekä Marko että Annemari ottivat jotain tavallista hieman erikoisempia annoksia – olisiko sitten ollut jotain kateenkorvaa tms., jota harvoin näkee varsinkaan nuorten naisihmisten syövän. Kertoo mielestäni ennakkoluulottomasta elämänasenteesta 🙂

    Osanottoni Markolle sekä muille Annemarin lähiomaisille ja ystäville.

  26. anneli hietanen Says:

    Marko on ollut suuremmoinen vävy, hän on ollut koko Annemarin sairauden ajan
    tukena ja turvana hänelle ja meidän perheelle.He ovat olleet ihailtava pari kuin
    ”paita ja peppu”.Olen kiitollinen hänelle jaksamisesta näinä vaikeina vuosina.
    Hänen kanssaan on ollut helppo tulla toimeen ja eiköhän vastakin.
    Kiitos Marko.
    Annemarin Äiti.

  27. daada Says:

    En oikein tiedä mitä sanoa. Miten muotoilla omat tunnot. Annemari ei tuonnut elämääni vain itseään vaan myös toisen suuremmoisen lahjan, kokonaisen suurperheen. Ei välttämättä kuulosta niin hienolta jos on paljon perhettä ja sukulaisia mutta yksinhuoltaja perheen ainoalle lapselle…

    On ehkä aika lausua myös kiitoksen sana toiselle perheelle. Sarjakuvaperheelle. Olen ollut liikuttunut (tunteet pinnassa) sarjakuvaväen tuesta. En osannut odottaa mitään tällaista. En tainnut ymmärtää aiemmin että myös te olette minun perhettä. Tiedän että Annemari arvosti teidät korkealle (luin muistiinpanoista). Ei kai tällaista voi maksaa mitenkään koskaan takaisin. Jään ainaiseen velkaan. Kiitos silti.

    Kiitos myös muille.

    Nyt kun päästiin kiittelemään niin on pakko nostaa erikseen esiin Lahden kaupunginsairaalan (saattohoito)osasto 62. Huippu paikka olosuhteet huomioon ottaen. Siellä kaikki tekee arvokasta työtä ja oikealla asenteella. Hienoja ihmisiä. Jos teillä on ylimääräistä rahaa ja etsitte lahjoituskohdetta niin osasto 62 on oikea paikka.

    Täytyy vielä kiittää Päijät-Hämeen keskussairaalan syöpäosastoa. Hyvät, ennakkoluulottomat lääkärit ja mukavat hoitajat. Kiitos hyvästä työstä!

    Annemaria hoidettiin myös Tampereella ja Helsingissä joten kiitokset sinnekin.

  28. daada Says:

    Annemari kuunteli viimeisinä aikoina lähinnä oopperaa. Tämä ei ole oopperaa eikä Annemarin erityisiä suosikkeja mutta on vaan niin kaunis ja surullinen. Tilanteeseen sopiva. Järnefeltin kehtolaulu.

  29. daada Says:

    Pitäähän tähän saada joku Annemarin suosikkikin. Tämäkään ei ole oopperaa mutta yksi ehdottomista lemppareista. Annemari kuunteli muutakin vastaavaa latinomusiikkia.

  30. daada Says:

    Kai se on pakko linkittää tänne oopperaakin.

  31. miia Says:

    Rakas ystäväni Ansku on lähtenyt. Kesti aikansa että kykenin lukemaan ihanan blogin kirjoituksia, kiitos Markolle ja kaikkille. Tuntuu ihan kuin Ansku olisi lähellä kun luki kaikkia niin hyvin Anskua kuvaavia kirjoituksia. Kirjoitukset toivat helpotusta oman surun käsittelyyn.

    Ollaan oltu Anskun kanssa kavereita ekaluokalta asti. Anskulla oli silloin ihana pitkä tukka ja Anneli oli aina laittanut kauniin ranskalaisen letin Anskulle. Taisin olla välillä hieman kateelinenkin lyhyessä tukassani… Se oli niitä ensimmäisiä muistikuvia ystävyytemme alusta. Mitä kaikkea näihin vuosiin mahtuukaan, niin paljon muistoja, tuntuukin kummalliselta että en voi enää muistella Anskun kanssa asioita ja tapahtumia vuosien varrelta. Tuntuu että osa omasta elämästä ja historiasta hävisi kun Ansku on poissa vaikka emme aina niin tiiviisti yhdessä olleetkaan. Epätodellista.

    Muistan saman kuin niin moni muukin, Anskun joka jaksoi aina hymyillä. Kyllä meillä olikin teineinä hauskaa, yleensä aina nauraa hekoteltiin joskus ihan hysteerisenäkin, tai höpistiin mitälie. Oltiin jollain omalla aaltopituudella. Anskun kanssa oli helppoa olla, sai olla ihan oma itsensä. Kyllä kinasteltiinkin ja puhuttiin vakavia. Kaikenlaista. Fanitettiin Princeä, tosissaan, kukaan muu ystävistämme ei pitänyt Princestä, se oli niin hienoa kun kukaan muu ei ymmärtänyt sen musiikkia. Se oli meidän juttu.

    Anskun kotona jalkarannassa oli kiva käydä, siellä oli hienoa, seinillä oli paljon taidetta ja Anskun äiti ja isä olivat hauskoja. Kotoa Anskun taiteellisuus ja veikeä huumorintaju saivat hyvän kasvupohjan.

    Teini-ikäisenä elämä oli niin huoletonta, käytiin diskoissa tanssimassa, oltiin ihastuneita, podettiin sydänsuruja, oi niitä aikoja.

    Aikuistuminen alkoi sitten Anskun ensimmäisen syövän myötä lukion loppuaikoina. Se oli pelottavaa mutta Ansku selvisi siitä ja muuttui jos mahdollista niin vieläkin positiivisemmaksi ja jotenkin tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Lukion jälkeen menimme molemmat Lahden kansanopiston kuvataidelinjalle, siellä tutustuimme moniin uusiin ihmisiin ja sieltä löysimme hyviä ystäviä. Siellä Ansku tapasi Markon. Se oli hieno juttu niinkuin kaikki tiedämme.
    Kansanopiston jälkeen yhteiset touhut vähenivät luonnollisesti kun opiskelut veivät meidät kaikki omiin suuntiinsa. Yhteys Anskuun pysyi aina jossain selkäytimessä ja pysyy edelleenkin. Ei Ansku ole täysin poissa vaikka alussa niin murehdinkin.

    Osanottoni Anskun läheisille halausten kera, kaikkien kyynelten keskellä muistetaan rakastaa ja hymyillä. Näkemisiin.

    Terveisin, Miia

  32. daada Says:

    Mikäs olisi hyvä Princen kappale minkä voisi linkittää tähän?

    • miia Says:

      Ou nou, niitä on niin paljon… Yksi biisi on jäänyt mieleen erityisesti kun katseltiin Anskun kanssa Princen leffaa. I Would Die 4 U, jos sen saat linkitettyä ,siinä on aika sähköinen virtaava meininki. Tämän biisin esityskohtaa leffassa katsottiin muutamaan kertaan uudestaan ja uudestaan. En kylläkään tiedä millainen varsinainen musiikkivideo siinä on. Sitten tietysti Kiss ja U Got The Look ja Sometimes it snows in April. Sign O The Timesin sanat Ansku osasi hyvin.

    • miia Says:

      Kiitokset Marko tästä hienosta linkistä! Lisäisin vielä että kaikki jotka jaksavat katsoa I Would Die 4 U biisin osuuden loppuun asti, loppuosan tepsutukset ympäri lavaa ja mut tanssilliset kuviot ovat aika käsittämättömiä, kyllä näin jälkikäteen hieman naurattaa, mitä me ollaan Anskun kanssa tässä niin ihailtu.No,yläasteikäisenä kaikki on mahdollista. Musiikki kolahtaa kyllä vieläkin.

      T:Miia

  33. Satu Oksanen Kalle Puttonen Says:

    Olipa riipaisevan kaunis muistokirjoitus ja rakkaudella kootut kuvat. Otamme liikuttuneina osaa suruunne. Satu ja Kalle

  34. Aapo ja Reetta Says:

    Syvä osanottomme ja jaksamisia suuressa surussa.
    Yhteisiä tapaamisia Annemarin kanssa muistellen, Aapo ja Reetta

  35. Hanna L. Says:

    Annemari,

    kiitos että sain tuntea sinut, luokkatoverini, ystäväni. Vaikka tiemme eivät viimeisinä vuosinasi kohdanneet usein tunnen syvää surua siitä, että olet nyt poissa. Sinä opetit minulle – ja varmasti monille muillekin – jotakin hyvin tärkeää elämästä.

    Muistan, kuinka kerroit ensimmäisestä syövästäsi. Silloin näin sinussa niin paljon muutakin kuin hassuttelevan ja alati aurinkoisen ihmisen; näin suuremmoista rohkeutta ja viisautta. Sinä osasit antaa oikean arvon elämälle. Tuntui että olit enemmän rauhassa itsesi kanssa kuin moni meistä koskaan tulee olemaan. Ehkä koit, että olit saanut uuden mahdollisuuden, toisen elämän. Sinä olit jotenkin vapautuneempi, säteilit viisautta jonka löytääkseen täytyy nähdä paljon, synkkiä asioita. Sinussa oli hehku joka lämmitti myös meitä muita, minua. Sinun seurassasi oli mahdoton olla allapäin. Yritin oppia asenteestasi; minä luokkamme nuorin, sinä vanhin. Jotenkin olit meille myös äitihahmo, pidit huolta tasapuolisesti kaikista.

    Sinä levitit ympärillesi auraa, jota voisin ehkä kuvata helpotukseksi: tunnetta siitä, ettei maailma olekaan niin synkkä ja julma paikka, vaikka raskaita asioita tapahtuisi. Että valoa voi löytää sieltäkin missä aluksi saattaa erottaa pelkkiä varjoja. Se on arvokas lahja, kiitos sinulle siitä.

    Tiedän, että joskus synkkinä hetkinä tulen muistamaan sinut ja naurusi, ja tulen tuntemaan oloni paremmaksi. Oli kunnia tuntea sinut, rakas Annemari. Nuku rauhassa ikuista unta.

    Marko,

    muistan kun tapasimme syksyllä Sarjakuvafestareilla. Olin kuullut sivuteitse että Annemari oli huonona, en tiennyt silloin kuinka pahasti. Kasvoistasi vaistosin tilanteen vakavuuden, ja nielaisin kysymykseni, en uskaltanut edes lähettää terveisiä Annemarille. Ehkä se oli sinulle helpompaa. Mutta nyt haluan kertoa sinulle jotain, ja sen sanominen tuntuu tärkeältä.

    Menetin muutama vuosi sitten läheiseni, joka oli minulle kokonainen maailma. Muistan hyvin miltä suru tuntuu. Muista surra, sure kunnolla! Ajan kuluessa sen luonne muuttuu. Suru ei enää ole pelkkä painolasti vaan enemmänkin matkatavara, joka kulkee mukanasi.

    Eikä hän ole kokonaan poissa, ei todellakaan!

    Se on outoa, kuinka toinen voi muistoissa olla niin syvästi läsnä, niin puhtaasti totta, melkein todellisempi kuin silloin kun oli vielä lihaa ja verta. Eivät ihmissuhteet katkea kuolemaan, ne vain muuttavat muotoaan toisenlaisiksi. Dialogi on poissa, mutta toiselle voi puhua muistoissaan, ja ehkä nuo muistot myös vastaavat. Se ihmeellistä, miten paljon muistoistaan voi oppia, löytää lisää. Aluksi luulin, ettei uusia muistoja kadonneesta ihmisestä enää tule. Olin niin väärässä! Yllättäen hän olikin väkevästi läsnä tietyissä tilanteista, hänen muistonsa, vielä vuosienkin päästä. Eivät rakkaamme koskaan todella katoa niin kauan kuin muistamme heidät.

    Te olitte valloittava pari. Muistan, kuinka paljon Annemari sinua rakasti, ja jos mahdollista, rakastaa vieläkin. Sen näki niin selvästi. Marko, olit suuri onni ja valo myös hänelle, ja tuntuu hyvältä ja lohduttavalta ajatella, että sinä olit hänen rinnallaan loppuun asti, jaksoit arkea joka oli varmasti raskasta.

    Ja jaksa vielä nytkin, muista että olet itse yhtä tärkeä! Sinä olit varmasti kokonainen maailma myös hänelle.

    – Hanna

  36. saija Says:

    Aamulehden luku keskeytyi hyvin nopeasti kun näin kuolinilmoituksissa tutun nimen….
    Nuku rauhassa Annemari.

    Osanottomme suruunne

    Saija (os.Hägg) ja Janne Welling

  37. Manja Piela Says:

    Hyvä Marko ja muu perhe

    Syvä osanottoni suureen suruun, voimia tulevaan.
    Annemarista ensimmäinen muisto on, että hän tuli juttelemaan minulle kun aloitimme lukion, ensimmäisenä… jonka jälkeen muistankin vain kauniit silmät ja hymyn, hän hymyili aina.
    Olimme melko lailla lukioajan ”nelikko” ja vietimme paljon aikaa yhdessä jonka aikana oli hauskoja ja vähemmän hauskoja juttuja, kuten ensimmäiset syöpäepäilyt ruokalassa kun Annemari kokeili kaulallaan olevia kyhmyjä ja sanoi epäilevänsä syöpää
    me emme tietenkään voineet edes kuvitella että niin olisi mutta oli kuitenkin. Hoitoja ja hiustenlähtöä itkimme yhdessä,yritin olla tukena, muistan kuinka kävimme ostamassa hänelle peruukin punaisen upean pitkän…jonka sitten leikkasimme sopivaksi.
    Niin isoja asioita jo niin nuorena mutta Annemari taisteli ja voitti syövän, kirjoitti vielä ylioppilaaksi ❤ rohkea ja viisas.
    Maailma tuntui valoisalta, taideopinnot ja elämämme
    menivät meillä eri suuntiin, mutta ikinä en ole unohtanut kuinka hyvä ystävä hän aikanaan oli.
    iloinen ihana onnellinen<3
    Voimia siis kaikille joiden elämästä hän poistui.
    Annemarilla on hyvä olla, uskon niin.
    Markolle voimia.
    -Manja-

  38. daada Says:

    Kauniita kirjoituksia. Kiitos.

    Annemari siis siunattiin eilen ja saatettiin läheisten kesken viimeiselle matkalle. Sydämmellinen kiitos kaikille osanotosta. Paikalla olleille ja viestejä kirjoittaneille. Tekstejä saa edelleen kirjoitella ja kuvia lähetellä. Blogi jatkaa toimintaansa. Ensi viikolla mm. herkullinen porkkanakeittoresepti kuvien kera ja lisää videoita.

  39. miia Says:

    Hei Marko ja kiitos viimeisestä! Aurinkoinen päivä toi juuri oikean tunnelman Anskun läksiäisiin, luontokin muisti Anskua. Surun jakaminen oli lohdullista, minua se auttoi paljon. Kiitokset kokeille, hyvä ruoka, parempi mieli, sitä tarvittiin. Kiitos reseptistä. Hyviä vointeja ja terveisiä kaikille!

    T:Miia

    ps. Peli-ilta on vielä mielessä, oletko jo opetellut ohjeet Marko?

  40. daada Says:

    Peli-ilta milloin vaan teille sopii. Ohjeet ei ole vaikeat.

  41. kvolle Says:

    I just heard about this last week. I am gutted. Marko, I hope everything is fine with you. Please take contact if there´s anything I can help you with.
    My most vivid memory was the evening we spent together grilling mid-winter outside of your house, then going inside and listening to music and talking the night away. I felt a calm feeling of connectedness and everything was just very easy and light. It had been a rough year, with all kinds of horrors. But then and there everything was just ok and we laughed and enjoyed each others company.
    I am lucky I got to meet Annemari, even just briefly. A unique person.

  42. daada Says:

    Yvan Alagbe lähetti tämän linkin. Korvat olisi tarkoitus höristää hörölle minuuttikahdestakymmenestä eteenpäin.

  43. Ville Ranta Says:

    Hei Marko. Ihmeellistä, mutta tieto Annemarin poismenosta saavutti minut vasta, kun luin sun osuutta Päin näköä! -kirjasta. Se iski kuin tuhat volttia. Luin kirjaa autossa matkalla kesämökille ja nieleskelin koko loppupäivän. Pohjois-Pohjanmaan ja Savon rajamailla huoltoaseman pihalla pääsin ulos ja hengitin sisään ja ulos ja surin. Tapasin Annemarin viimeisen kerran viime kesänä Oulussa. Se oli hyvä ja iloinen tapaaminen. Käytiin syömässä. Muistan vajaat kolme vuotta sitten, kun Annemari juoksi Lahden asemalla liikkeelle lähteneen Moskovan-junan vierellä ja vilkutti. Sä ihmettelit, miten sen voimat riittää tuohon. Takana on monenmonituiset sarjakuvafestarit ja kirjamessut, jolloin oon myynyt kirjoja Annemaria vastapäätä tai viereisellä tiskillä. Mua on vituttanut ja Annemari on aina ollut pelkkää hymyä ja vilkutusta ja pelleilyä. Sulostuttanut epäkiitollista hommaa määrättömästi. Otan kovasti osaa suruusi, jota on varmasti riittänyt koko vuodelle.

    Terveisin,

    Ville

  44. Reijo N. Says:

    En tuntenut Annemariaa ja tänne sivuille eksyin sattumalta.
    Olisin halunnut tuntea hänet, kun luin Annemarista ja hänen kohtalostaan sai se silmäkulmani kostumaan. On se niin väärin…
    kaunis, lahjakas, energinen…
    Annemari elää hänelle rakkaitten ihmisten muistoissa.
    Osanottoni hänen omaisilleen ja läheisilleen.
    Surullista, sellaistä tämä elämä välillä vaan on…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: