laivaristeilyllä Vesijärvellä kesällä 2010.

Oi niitä aikoja.

Sen muistan että noita ruokia oli kiva tehdä. Harmi ettei niistä saa oikein selvää. Äänet tehtiin koulun rappukäytävässä. Heilutettiin konepahvia ilmassa ja taottiin kaiteita.

Nämä kaikki kolme pätkää on tehty Turussa ekalla luokalla. Jan-Erik Andersonin johdolla yritettiin tehdä maailman huonointa elokuvaa. Lopputuloksesta tuli kuitenkin ehkä maailman kiusallisin elokuva katsoa ja katsojien mielenterveyden säästämiseksi esillä on vain huolella valittuja otteita videoista.

Oi ku se on niin nuori. Turussa 1997.

Tuohon tukkaan liittyy hauskoja muistoja. Annemari pyysi minua leikkaamaan tukkansa ja lopulta pitkin hampain suostuin. Vessassa sitten kynin pitkän tukan. Annemari ei nähnyt operaation aikana miltä hiukset näyttää ja meno oli vissiin sen verran epämääräistä että alkoi itkemään kun luuli että olen pilannut tukan. Lopulta oli ihan tyytyväinen. Jäi kylläkin viimeiseksi kerraksi kun leikkasin hiukset.

Annemari oli tunnetusti kova leipomaan. Hyvä että sitäkin hommaa tuli ikuistettua.

Meidän koti neljän vuoden ajan. Aika karulta näyttää. Mitenköhän me viihdyttiin Yo-kylässä niin kauan? Se on muuten Annemari joka vilahtaa pätkän lopussa.

ANNEMARI HERMOSTUU

16.2.2011

Pikkuhiljaa alkaa materiaali loppumaan. Ihan kaikkea ei kuitenkaan viitsi pistää esille. Varmaan vielä löytyy jotain sopivia valokuvia ja videoita mutta uusia teoksia tuskin enää tulee sivuille. Kyllä nämä päivitykset tästä eteenpäin harvenee merkittävästi. Valitettavasti mutta onhan tuossa jo ihan kivasti tavaraa.

Tilasin Gainsbourgin levyn Annemarille cdon.comista synttärilahjaksi lokakuussa. 5-7 päivän toimitusajan venyttyä neljään kuukauteen, peruin tilauksen viime viikolla ja ostin levyn amazonista (puolet halvemmalla) mistä levy tulikin parissa päivässä. Vähän nyt harmittaa. Olisi pitänyt tehdä sama jo heti kun levyä ei kuulunut luvattuna toimitusaikana.

MUNANLÄMMITIN

13.2.2011

Jaa-a. Annelilla on ainakin hauskaa. Tosin taitaa nauraa jollekin ihan muulle.

Luokan tytöt (Turun piirustuskoulu) maalasivat joukolla Kati Luukkasen (Katilla saattaa nykyään olla eri sukunimi) suunnitteleman seinämaalauksen joskus 90-luvun puolessavälissä.

Ensin ne pari muuta valokuvaa. Kaikkia kuvia yhdistää Lahden Kansanopistovuosi 1992-1993.

Kovasta harjaamisesta huolimatta Annemarilla oli reikiä hampaissa.

Joskus aamut saattoivat olla opistolla normaalia ankeampia. Saipahan ainakin herätä oman kullan vierestä.

Oltiin metsäleirillä tekemässä luontoon juttuja. Itse kaivoin enempiä ajattelematta kuopan maahan ja vuorasin sen koivun rungoilla (alin kuva). Annemari ja Miia olivat fiksumpia. Ensin ajatustyö ja sitten toteutus. Kiirettä ei ollut. Tytöt ottivat käyttöön minun kaivaman maan ja nuotiossa olleet hiilet. Tuloksena hieno työ. Hienot materiaalit.